Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat – Kari Enqvist

    • Lisätty: 12.10.09
    • Kustantaja:
    (5 ääntä)
    Get the Flash Player to see the wordTube Media Player.

    Millaisen merkityksen uskonnoton voi liittää ihmiselämään? Viisaan maltillinen ja anarkistisen utelias teos Tieto-Finlandia-voittajalta.

    ”Mikään logiikka ei kiellä maailmaa ilman merkityksiä.” Anarkistisen uteliaasti, yksityistä ja yleistä tyylitajulla sekoittaen Kari Enqvist tutkii tässä teoksessa kuoleman, ihmisyyden ja uskonnon ydintä. Ihminen halajaa ”jotain suurempaa”. Sellaiseen Enqvist ei usko, muttei kuitenkaan jätä meitä tyhjän päälle: Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat kehottaa arvostamaan sitä mitä varmasti – ja vielä – on.

    3 vastausta

    Pirjo Westman
    4.11.09 klo 20:42

    Pimenevässä syksyssä melankolian vallatessa mieltä elähdyttävä lukukokemus. Auttoi jäsentämään välillä ahdistavaakin ihmisen ja universumin vaikeasti hahmotettavaa suhdetta.

    Käsissäni on kirjanne Monimutkaisuus. Valitettavasti aikaisemmat kirjanne ovat kaikki loppuunmyytyjä – toivottavasti jostain kirjastosta löytyvät.

    Sydämellinen kiitos kirjastanne.
    Pirjo Westman


     
    Veikko Pohjola
    2.01.10 klo 0:42

    Kiitos Kari rohkeasta kirjastasi Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat. Ikäänkuin olisin osannut odottaa tätä kirjaa luettuani Pascal Boyer’n upean ja kiihkottoman Et l’homme créa les dieux heti sen ilmestyttyä. Kirjasi on hieno omakohtaisuudessaan, kyvyssään ilmaista toisin se, minkä Boyer on jo antropologin äänenpainoin sanonut, ja riemukkaassa, uskonnottomuudesta pulppuavassa vapautuneisuudessaan. En muista koska näin vakavaa aihetta, tässä siis uskoa ja uskontoa, ihmissuvun keskeistä, mahdollisesti sen tuhoon johtava tautia, käsittelevä kirja olisi samalla tavoin huumorillaan hersyttänyt toistuviin naurunpurskahduksiin. Nauruun (dawkinsilaisten) kyynelten läpi, kuten kai itselläsikin, tämän taudin ja uhkakuvan äärellä.


     
    Hanna Oranen
    23.11.10 klo 13:27

    Aivan loistava kirja! Sain sanoja myös omille näkemyksilleni. Hervottoman hauskoja, itseironisiakin vertauksia täynnä, esim. mariseva Kari leippuun oksalla. Pakko lukea uudelleen ihan pian. Entisenä kristinuskovaisena ja nykyisenä jumalaan ukomattomana uskontokritiikki on huikaisevan tarkkaa. Vetaus taikauskoon on todella osuva. kiitos kirjailijalla!